Merkintäkieli

( engl. markup language )

1. Formaali kieli, jolla rakenteistetaan » tekstiä tai sen esitystapaa eli luodaan » rakenteisia aineistoja. Merkintäkielet perustuvat aineistoon lisättävien » tunnisteiden (2) käyttöön. Osa merkintäkielistä, kuten » XML (engl. Extensible Markup Language) ja » SGML (engl. Standard Generalized Markup Language) ovat niin sanottuja metakieliä eli niiden avulla voidaan paitsi luoda rakenteisia aineistoja myös määritellä merkintäkieliä.